Mammutteja ei enää ole. Viimeisten lajinsa edustajien vehkeet jäätyivät Siperian ikiroutaan, joka sekin alkaa sulaa pois ilmaston lämpenemisen myötä.Muutamien tuhansien vuosien takainen ilmastonmuutos katkaisi miljoonia vuosia jatkuneen jättiläisen taivalluksen. Sukupuuton arkunnaulaajiksi ilmestyivät nykyisen ihmislajin korkeaotsaiset esi-isät, ja niinpä viimeiset mammutit kellahtivat ikiuneen Siperian lohdulliseen routaan. Sieltä niiden osia lajimme uhkarohkeat, kaiken käsiinsä kulkeutuvan rahaksi muuntavat kauppasaksat muistoesineiksi irti lohkovat ja toisilleen myyskentelevät. Kysyä sopinee vain, että minkä muistoksi?
Ovatpa tilastotanelitkin koulutusta vastaavaan työhön näin päässeet. He ovat liimautuneet päätteidensä äärelle herkeämättömään kolmivuorityöhön. Sormet jännetuppitulehduksen jäytäminä he naputtelevat tiedostoihin uusia lajikuolemia kymmenittäin, sadoittain ja tuhansittain jokaikinen päivä.
Työtähän se on sekin, mutta sitä vartenko evoluutiokehitys meidät tänne pistäytymään kehitteli?
Jos oli koomisen oloinen kulleineen muinainen mammuttikin, se sinnitteli kuitenkin pohjattoman vatsansa kanssa miljoonia vuosia omassa lajilokerossaan. Mutta ihmismammutti, jossa suurta ei ole kuin mittaamattomat aivojensa tuottamat halujen rönsyt, joita tyydyttääkseen se tärvelee niin omat kuin myös kaiken muun elollisen olemassaolon mahdollisuudet, ei osaa pysyä lainkaan omalla tontillaan.
Näissä toimissaan, kärsä elinalustaansa kelvottomaan kuntoon kyntäessään, se kulkee vääjäämättä nopeaa loppuaan kohti jääräpäisesti kuin kehittelemänsä kulkupeli -juna, jota paljon kaluttuna metaforana tähän minäkin lainaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti