torstai 13. elokuuta 2009

Vaientakaa ne saatanat

Otsikon mukailin Sven Linqvistin kirjasta "Tappakaa ne saatanat".
Seuraavia ajatuksia ajattelin aamupäivällä, käydessäni katsomassa sairaalassa erästä, Kambodzasta perheensä mukana lähtemään joutunutta, valtaapitäviä arvostelevien mielipiteiden uhria. Nuorta naista, jolta on kotimaahan pääsy evätty luultavasti lopullisesti ja jonka mieli ja fysiikka sairastaa koti-ikävän ja oudon ympäristön, sekä menneisyydessä koettujen kuolemanpelon hetkien vuoksi.

Tshetsheniassa ovat voimassa edelleen lait, joiden tulkintakoodit sähkötetään Venäjältä ja syytteet luetaan miliisiladojen takapenkillä. Jo aiemmin muualla luetut tuomiot pannaan täytäntöön arotuulten huuhtomilla kujilla, hajallaan räsöttävien lauta-aitojen takusissa tai teiden kääntöpaikoilla louhoksissa. Kohutuimmat salamurhat tehdään keskellä kirkasta päivää kaupunkien porraskäytävissä, ihmisjoukoissa tai uhrin kotikadulla. Jokatapauksessa paikoissa, joista teloitetut löytyvät maailman töllisteltäväksi kuin ammutut räkättirastaat, jotka koivistaan laitetaan mansikkamailla roikkumaan varoitukseksi muille nälkäisille.

Tshetshenian teurastajapresidentti Ramsan Kadyrov tanssii jälleen ripaskaa mielipiteidensä vuoksi murhatun toimijan ja hänen perheensä haudalla. Lie jalat tällä körmyllä kipeänä, sillä edellisistä peijaistanssiaisista ei ehtinyt kulua kuukauttakaan, ja uusia murhattaviakin listalla jonoksi asti lienee.

Zarema Sadulajevan ja Natalia Estemirovan hautakummuilla passaa Kadyrovin kaltaisten barbaarien kuseksia sillä heidän suojelijansa ovat maailman mahtavimpia tiikerien tainnuttajia, jänteviä yläruumiitaan paidatta esitteleviä panssaridivisioonien käskyttäjiä, joilta eivät pelot ja painajaiset yöunia vie, koska he tietävät auliiden pyövelien odottavan talutusnuorien jatkeina, kalashnikovit vireessä torjumaan suunsoittajien piipittävää sakkia .

Vladimir Putin ei nukkuisi öitään hyvin, jos valtakunnan politiikasta ja kansalaisoikeuksista mielipiteiden esittäjillä olisi sananvapaus, jos he saisivat elää ja puhua suunsa puhtaaksi, ja jos hän näiden aktivistien pelottoman toiminnan vuoksi uhkaisi joutua Haagin tuomioistuimen kuultavaksi. Tai maailman yleisen mielipiteen tuomittavaksi.

Ensin on tietenkin rikos ihmisyyttä vastaan täytynyt tapahtua, suuria joukkoja koskeva kansanmurha käynnistyä, että sen esillä pitämisestä, ja irvokkaiden tapahtumien juurimutiaan myöten paljastamisesta aktiiviset ihmiset ovat valmiita laittamaan henkensä likoon.

Tämä ihmiskunnalle niin tavallinen, kalmankauhea rikos Tshetsheniassa on tapahtunut, se on totta, eikä senkään sodan jäljiltä jääneiden ruumiskasojen löyhkä tule peittymään vaikka kuinka silikonilla jälleenrakennuskulissien ilmanvaihtokanavat ja ikkunat Groznyissä tiivistettäisiin. Totuuden takuunaisina toimvat murhatut toimittajat, ihmisoikeusaktivistit ja ääneen ajattelijat.
Sanon naisina, koska miehet kulkevat kylvämässä kuolemaa koska siihen heidät on määrätty, siitä heille maksetaan. Ei miehiset jänishousut kynään tartu koska kivääriä tarjotaan vaihtoehdoksi. Mies tietää, että kiväärinpiipusta kun luodin kohteeseensa lähettää, ei se paljasta liipaisimen koukistajasormen omistajaa. Kun kynällä paperille vastaavanlaisen mielipiteesi esität, joudut vastaamaan sanoistasi. Siinä rohkeus vasta punnitaan. Tämän tietää typerinkin asepuvun päällensä pukija, käskyjen mukaan kääntyilijä ja taaksepoistuja. Lepo!

Toisaalla Aasian Myanmarissa poliittinen junttaeliitti pelkää kuollakseen hentoisen Aung San Suu Kyin mielipiteitä. Koko maa on kuin entivanhainen, suomalaisen kansakoulun luokkahuone jonne psykopaatti on päästetty antamaan opetusta. Mielipiteitä omaavat seisovat nurkassa kun muovattava massa istuu kuset sukissa ja pelonpaskat housuissaan kiltisti pulpeteissaan.

Niin vahva ja pelottava on sana kun se tulee toisinajattelijan suusta. Se torppaa diktaattorin matkaan lähettämän tykinammuksen senkin jälkeen, kun sanan suustaan päästävältä on kaula katkaistu tai niskanikaman väliin on täyteinen täräytetty.

Suuressa osassa maailmaa valtaapitävät uskovat edelleen, että tappamalla toisinajattelijoitaan heidän kruununsa hohde ei himmene.

Suomessa, ja monessa niin sanotussa länsimaassa uskotaan, että palkitsemisella päästään samoihin tuloksiin. Onhan se ehkä inhimillisempi keino, mutta eri mieltä oleva, joka näin voideltuna ryhtyy käsiä nuolemaan, ei ole enää mielipidevaikuttaja vaikka siltä hetken aikaa näyttäisikin.

Ei kommentteja: