tiistai 15. syyskuuta 2009

Oy Suomisovinisti Ab

(Tämän kirjoituksen alkusysäys lähti liikkeelle punaisista liikennevaloista joihin pysähtyneenä oli uudehko, sininen Audi jonka rekisteritunnus oli OY-1. Harmittaa vietävästi kun en ehtinyt napata valokuvaa siitä hetkestä. Päivä oli nimittäin sama, kun Audi-mies tuli ulos kaapista ja tunki kasvoilleni lööpistä.)

Kotimainen sovinisti ei voi kätkeytyä tiedonpuutteen taakse. Puutteensa takaa se kyllä huhuaa.

Suomalainen sovinismi toimii kiellettynä, järjestäytymättömänä, mutta kuitenkin kiinteisiin mielipiteisiin kytkeytyneenä, yhteneväisenä, Saabissa syntyneiden laumana jonka jäsenet kiitävät kyrvänjatkeissaan tärvelemässä ilmakehää kaikenlaisilla päästöillään joita niin heidän kulkuvälineensä, perseensä kuin suunsakin ilmoille sytkäyttelevät. Vielä 30-40 vuotta sitten sovinismi eli kukoistuksensa kulta-aikaa, mutta nyt sen katkerat kaasut kiertävät liituraitapukujen ja työmiesten haalareissa kuin Uotis-Vilikin pieru pihkaisissa sarkahousuissa.
Suomalainen sovinisti ei mahda kivipeltojen, kaskinauriiden, uusien perunoiden ja riistamaidensa vartioimisesta kumpuavalle perinnekulttuurille mitään. Kulttuurille, jossa miesten kesken pilkattiin ennen homoja, mustalaisia, vammaisia, "iloisia" naisia, kanahavukoita ja susia. Nyttemmin lisäksi somaleita. Pilkan kohteesta ei tarvitse tietää kuin että se ei kykene lasauttamaan takaisin. Parempi jopa, ettei kohdetta tunne eikä ole sitä koskaan edes kätellyt. Mustalaiset ovat olleet kansamme keskuudessa jo kauan, mutta monikaan suomalainen ei ole yhtääkään näistä koskettanut, silti hän voi sekunnin miettimisajalla lausua romanikulttuurista omia faktojaan kuin olisi gradun vähintään yliopistossa aiheesta kirjoittanut. Kuinka näin sovinistinen ja muukalaispelkoinen, autonsa katsastuksesta enemmän, kuin vanhuksistaan, huolehtiva kansa olisi valmis ottamaan pakolaisia, joidenka ulkomuoto pigmenttiä myöten poikkeaa vielä paljon enemmän "omista" mustalaisistamme?
Hui! Ja kun niillä on vielä se muhammetti-uskontohi! Ei meijän lestatijolaespapit tae rippi-isät millonkaan hurmoksiin pyörtynneitä tyttösiä hyväksi ou käyttännä, voe veikkonen mitä sie höpäjät!
Tässä piilosovinistisessa kulttuurissa vilkaistaan yleensä molempien olkapäiden ylitse ennen kuin suupielen tupakansavurenkaan mukana lasketaan ensimmäinen koekutvonen mukamas vitsinä taukotuvan termospullojen kylkiä kolistelemaan.




Suurilla, vuosia kestävillä työmailla varmistetaan etukäteen, ettei kahviporukkaan eksy suvaitsevia tai valistuneita. Ei tarvitse kuin että joku lukee kittiläläisellä työmaalla Pohjolan Sanomia Lapin Kansan sijaan, niin tälle nakataan rukkaset pöytään ja sanotaan: "Älä sie ilimhan kinthaita Länsikairhan lehtiä luje!"



Ulkomaisista sovinisteista on vaikea tehdä määritelmää, sillä ensialkuun heidän on selvittävä traumasta, jonka pitkä, monivaiheinen pakomatka ja sen syyt on aiheuttaneet.


Ulkomaisenkin sovinistin on ensin kotouduttava, asetuttava yhteiskuntaan ja päästävä sen jäseneksi ja vasta sitten hän voi näyttää todelliset karvansa jos ei ole jo unohtanut, mitä lapsuuskodissa on opetettu.


Me elämme globalisoituvassa maailmassa. Etenemme pienin sysäyksin kohti täydellistä maapalloistumista jos jokin ei tuhoa tätä koko systeemiä sitä ennen. Olemme kohta yksi ja sama, Lontoonmurretta mulkkaava lajiaatelinen kansakunta mahtavan jätevuoren laella raivopäisten merien aallokoiden velloessa ympärillämme.


Kärhämät uskontojen, politiikan, sovinistien, feministien ja ahneustalouksien sekametelitoreilla, joita olemme käyneet ja tulemme vielä satoja vuosia käymään, ovat tuskallisuudestaan huolimatta pakkopulla, joka on kukasenkin sukupolven nieltävä russakoineen päivineen.




Evoluution kaikkea tuhlaavaa kurkunrotkotinta myöten polvet notkuen menevät niin kiesit kuin halla-ahotkin samaan historian jätemyllyyn kuin kekkoset, stalinit, hitlerit, pol-potit ja kim-il-jongitkin. Jumalat opetuslapsineen ja jeesuksineen ovat vain hiivaa taikinassa joka kuplii ja kuohuu ylitse korvon laitavanteiden vaikka sovinistinistit ovat vakuuttaneet sen olevan äärettömän reunaton.

2 kommenttia:

Avatar kirjoitti...

Hyvän kirjoituksen olet tehnyt taas, Valto Ensio! Näkemyksesi asioista, jotka nyt huojuttavat maata, ovat tuoreita , vaikka luulisi, ettei niistä olisi enää mitään puhuttavaa. Sinulla on Pohjoisen Miehen ääni.

Tuntuu oudolta, kun ajattelee kaikkia maailman ihmisiä. Ei ollenkaan ihmeellistä, että syntyy uusia sotia, mellakoita ja riitoja. Yksi syy on varmaan siinä, että meitä ihmisiä on liikaa. Katsoin kerran elokuvan, jossa näytettiin, missä määrin ihmiset matkivat toisiaan ja toimivat niin kuin eläimet. Se oli hämmästyttävää.
Ja rottakokeilla on todistettu, että jos rottia on liikaa samassa häkissä, ne alkavat tapella ja purra toisiaan.

Jos ihmisellä on hyvä olla, ei hänellä ole tarvetta olla paha.

Mutta tuo Audi-mies. Ihminen hänkin. Ehkä hän kokee elämänsä tylsäksi, ja käyttäytyy sen mukaan. Tai sitten hän on yksinkertaisesti tyhmä.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Kiitos Avatar!

Arvioivat viisaat, että peräti puolet maapallon väestöstö on ekologisen kestävyyden kannalta liikaväestöä. Kuinka sitten käynee, kun meitä on taas kolme miljardia lisää muutaman kymmenen vuoden päästä?

Vesi on seuraava asia, josta laajemmat kamppailut käydään. Lähi-Idän konfliktit, ainakin Israelin suunnalla, uskonnollisen hulluuden lisäksi, ovat siitä jo osin aiheutuneetkin .

Kuolleen meren supistuessa käy myös pohjavesille siellä huonosti ja mikäli lukemistani tiedoista olen ymmärtänyt, on louhinta- ja "puutarha"teollisuus miltei yksinomaan senkin katarsrofin aiheuttaja. Esimerkiksi Jordan-joen raiskaus monien valtioiden voimin alkaa näyttää jo sen, mihin ahneutemme johtaa.

Sama kaikkialla muualla.

Suomessakin turvesoilla, metsissä ja jokien patoamishankkeilla. Ja ihan tällä päivittäisellä roskaamiskulttuurilla jossa elämme.

"Jos ihmisellä on hyvä olla, ei hänellä ole tarvetta olla paha", kirjoitat.

Nii´in, tuo on vähintään kaksiteräinen lause.

Ihmisellä yleensä on molemmat olot läsnä.

Yksityisessä mielessä se pätee arkeen ja jokapäiväiseen kanssakäymiseen perheenjäsenten kesken, mutta järki ja primitiiviset tunteet ovat vaikeasti soviteltavissa juuri läheistensä kanssa. Ja jos ei kykene tunkemaan välillä pahaaoloaan taka-alalle, ovat väkivallanteot seuraava askel yhteiskunnan perusyksikössä, perheessä hyvinkin mahdollisia. Tai ero, perheen hajoaminen, huostaanotot jne.

Suuremmassa mittakaavassakin ne olisi pakko sovitella. Yhteiskunnasta ei voi edes erota kovin helposti.

Jos vaikuttajayksilö vihaa jotakuta ihmisryhmää, uskonnon-, politiikan tai vaikkapa ihonvärin vuoksi, on asia jo niin suuri, että sillä on merkitystä kansallisella tasolla, sodan ja epäjärjestyksen lietsontana jne.

"Audimiehet" eivät yksittäisinä toimitusjohtajina venettä kovin pahasti kykene keikuttamaan, tuovat kuitenkin esille sen, millaisia voimia kannen alla voi piilläkään.

Rinnastaisin Laasasen ja Hännikäisen "kaapistatulot" tämän autolla esille kurvanneen, en nyt kuitenkaan sanoisi sovinistin, mutta jotain sinne päin olevan Kiesieskon tapaukseen.

Ensimmäiset kaksi ovat edes yrittäneet miettiä, mitä sanoisivat vastakkaisesta sukupuolesta muutakin, kuin verrata heitä autoon.

Minulle tuli tunne, kun seurasin heidän ympärillään vellovaa debattia, että he eivät ymmärrä edes itseään, eivät edes sitä, että äidit -naiset- ovat heidät synnyttäneet ja pääosin myös kasvattaneet. Ja että miehen kaipuu naisen syliin johtuu paitsi lisääntymisvietistä, myös niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin äidinkaipuu.

Minä kaipaan joskus äitiäni kovastikin enkä ymmärrä, miksi sitä pitäisi hävetä?

Kiesineskon möläytys oli pelkkä ravatinhöllennys, mutta tehosi lööppimusteella maustettuna kuuluvammin. Ja edustihan hän autoteollisuutta, suurta rahaa, ei runoutta eikä akateemista tutkimuskenttää.