tiistai 4. joulukuuta 2012

Luukkutuska

Yllä on valokuva, mutta se ei näy sillä bloggerin picasa-albumin 1 gigulin kokoinen reppu on osaltani täysi. "Hupsista!" aloitti tästä pahoittelunsa kuva-arkistonhoitaja, näkymätön Viänänen ja kehotti rahalla ostamaan lisätilaa. Kuukausimaksut siinä pörssissä ovat 25 Gt:n kokoinen 2,49$/kk ja 100 Gt:n 4,99$/kk (Hinttilän antoja). Mietin tässä vain, että niinkö sinne ovat tallentuneet myös ne lukuisat valokuvat, jotka olen ystävilleni tai mihinkä minnekin sähköpostillani lähettänyt? Asiakkaaksi en Picasalle siis herkiä.

Valokuvattomuusongelmistani huolimatta korkattava se on taas tämäkin joulukuu. Sinettirengasta olen jo muutaman päivän katkonut, vaikka siitä en mihinkään mainintaa tehnyt. Pitkät ovat kaamoskuunkierteet; joillekin.

Pakkastuuli lakaisee lumettomuudessaan makaavaa maisemaa. Kourii tänä vuonna roudan syvälle märkään kuntteikkoon; mato pakenee metriin ja syvemmällekin. Joessa jää jo viisitoistasenttinen; Citymarketin eteisukkojen mittaamaa tietoa tämä.

Paukutteli lauantain ja sunnuntain välisen yön peltinen TERVETULOA-plakaattikin ulko-oven pielilautaan. Aamulla panin aikaisin maate;  olin unessa jo viideltä, virkeään päänsärkyyn heräsin ½10. Olin nähnyt hyvää unta, naistakin se siinä näytti. Mustakielinen lehmä jäi myös mieleen kun se karhealla kielellään rannettani piikkilankakujanteella vastaantullessaan nuolaisi. Ja iso pöllö, joka kuusenlatvasta lentää leuhahti tupaan kun nostelin housujani uunin edessä. Se nainen oli kontallaan nukkumassa uuninkolokkerossa jossa halkoja tavallisesti pidetään. Muistutti neiti K:ta kun kömpi kolostaan pois. Käveltiin  sitten Sieviin päin maantienlaitaa, oli kesäaamu ja vanhoja mosseja, ladoja ja fiateja klorkutteli puhkikulunein renkain ja öljynkäryisin moottorein hiekanpölyä nostattaen ohitse ja vastaan. Sanoin kulkijakaverilleni, että se vanhan talon ullakko jäi sittenkin tutkimatta. Avasi paitansa napit ja sanoi, tutki näitä jos harmittaa.

Pentti Linkolasta ilahduin sunnuntain Hesarissa. Täyttää 80 vuotta tämä luontoarvojen puolesta ikänsä raivonnut kalastaja. Lyhyessä haastattelussa hän kertaa elämänsaarnojensa sisältöä. Kuinka ovat keltavästäräkit, keltasirkut, kottaraiset ja kivitaskut käyneet vähiin hänen elonsa aikana ihmislajin raakalaismaisten toimien vuoksi. Mitenkä metsät ovat muuttuneet raiskioiksi; 95% niistä on muutamaan kymmeneen vuoteen sellukattiloihin raahattu. Masennuskin on luonnontuhoutumisen kylkiäisenä aivoihin asennon rakentanut. Ymmärrän. Niin on täälläkin sydänalaa lapsuudenaikaisten kotikuusikkojen rikkimurjonta mieltä nurin kääntänyt.

Masennuksia tulee ja masennuksia menee, mutta hulluus on alati läsnäolevaa.

Lukemisenani nyt Matti Pulkkisen "Ja pesäpuu itki". Ja niinhän se on itkenyt, kuten me, pesistämme pudonneet.

Aika entinen ei enää koskaan palaa, lalalaa.

Syyrian tilannetta seuraan sydän syrjällään. Oli Hesarin toimittaja kulkenut siellä kapinallisten Simo Häyhän kanssa. Mies kertoo ampuneensa 60-70 hallituksen sotilasta. Käy välillä kotona nukkumassa, panemassa vaimoaan ja aamulla silittää lastensa päitä: "Hei hei, isi lähtee taas tästä työmaalleen." Kumpiko puoli siellä on oikeassa? Onko sodissa oikeassaolijoita muut, kuin lopputuloksen selvittyä voittajan viiriä heiluttavat? Kuka oli/on Irakissa oikeassa? Tämäkin Syyrian tark´ampuja on käynyt Irakissa muutamaa vuotta aiemmin paksauttamassa jokusen USA:n sotilaan otsaan lyijyisen sinetin, ja nyt se taistelee riveissä, joka käy "länsiliittoutumien" aseistamana. Al Qaidakin sinne apua antamaan on hyväksytty.

Nyrkkiä tekee mieleni heiluttaa myös Israelin ja Gazan suuntaan, mutta paskaakos se tointaa.

Matti Pulkkinen asettui aikanaan Israelin puolelle. Rasautti sanoa, että lännessä mentiin kritiikittä PLO:n pulkkaan. Suomessakin Arafatin kamelien reenjalaksilla huilivat poliitikot. Ja nyt jotkut kahjot ovat tämän yhden jässikän ruumista haudastaan kaivellet poloniumtutkimuksia varten. Voi tätä mielisairasta maailmaa.

Mitä jaksaisikaan olla mieltä kun Lännen ja Idän vastakkainasetteluhulluuden vuoksi lasten ja äitien päitä edelleen murskataan.

Vitut siellä oikeasti "Pyhästä Maasta" tapella.

Nyt on sitten tämä yö ja mittarissa 25 miinusta niin kuin olla pitääkin. Uunin ja takan kyljet hohkavat lämmintä. Äsken otin kanapaistoksen ja uunipuuron pois, ovat huomisen ruuat valmiit, sen kuin tiskailen sitten astioita vain ja keittelen kahveja. Tai makailen sohvalla niin kuin se valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen arveli pienten lasten äitien tekevän kotosalla ollessaan. Ehkä saatana makailenkin; tämä maailma ei näy suurillakaan vartiaislaumoilla valmistuvan vaikka kuinka isojen päidensä kanssa ovat kansakuntaa "viemässä eteen päin".

Mahtuukohan Eurooppaankaan muuta kuin Maailmantalouden kriisiä kun sotimiset ovat kovin vähäisiä? Vuorokaudet ympäri ne vain siitä lorsaa. Aivot alkavat väkiselläkin huuhtiutua tämän saman jargonin sävelissä.

Ja kun oma Talous on aivan perse housuitta hangessa.

Pamahti rahaa tilille, panin maksuun asuntolainan lyhennyksen ja muutaman muun erääntyneen laskun. Kun jätin maksamatta puhelukulut, niin nyt tilillä on vajaan sadan euron mäki joka pitäisi loppukuusta jaksaa silitellä ruokaan ja muuhun tarpeelliseen. Eikä perheen toisella huoltajalla raha-asiat ole yhtään sen hassummin. Mikäs tässä. Rusakoille kohta rihmasia omenapuiden taimien väliin virittelen...

Kuulin, että joulukin kohta olisi, ja että lahjoja... hah.

8 kommenttia:

Janne kirjoitti...

Picasaan pitäisi kyllä mahtua loputtomasti kuvia, kunhan ovat tarpeeksi pieniä. Wikipediakin kertoo: "Storage is unlimited for photos 2048x2048 pixels or smaller for Google+ users, and for photos 800x800 for everyone else." Picasa-softa koneella osaa automaattisesti pienentää lähetettävät kuvat.

Valto Ensio kirjoitti...

Janne

Kiitoksia, mutta mulle se nyt ilmoittaa näin:

"Hups! Tallennustila loppui. 100 prosenttia 1 gigatavun suuruisesta valokuvien tallennuskiintiöstä on tällä hetkellä käytössä. Hanki lisää tilaa. Kuvat tallennetaan Picasa-verkkoalbumeiden tiliisi ja ne sisältyvät kuville varattuun 1 gigatavun ilmaiseen tilakiintiöön. Hankkimasi lisäsäilytystila jaetaan useiden Google-tuotteiden kesken. Lisätila lasketaan ilmaisen kiintiön päälle."

Järkkärini resoluutioluku on 3648x2736, eli suurin mahdollinen enkä kuviani ole itse pienennellyt vaan esim. sähköpostit tekevät (kainuu.net ja luukku.com) sen automaattisesti -gmaili ei.

Picasa-softaa en ole koneelleni asentanut, että kaipa tämä sitten siitä johtuu.

Poistin Picasasta aikamoisen määrän kuvia, jotka olivat blogini luonnoksien ohessa siellä, mutta eipä näköjään auttanut sekään.

Pystyneekö jälkeen päin muuta tekemään kuin puristelemaan muniaan tämän edessä? Blogimallin ja -nimenvaihdolla kai siitä selviäisi? Wordpressiäkin mietin.

Ripsa kirjoitti...

Valto,
eiku yritäs liittyä Google+ jutskaan, jos se sillä selviäisi! Tosin siellä vaanii nähtävästi yhdessä kulmassa Google Drive, ja epäilen että panevat kaikki ihmiset liittymään siihen.

Sillä Drive-jutulla pitäisi sitten säilöä kaikki. Olen miettinyt ittekseni pilvi-palvelimia, mutta maailma on tavattoman epävarma ja on hyvin epävarmaa pysyykö mikään näistä jutuista kovin kauan hengissä. Yksi ystäväni oli pannut paljon kuvia jonnekin pilven päälle ja ykskaks pilvien tarhaaja ilmoitti että salasana on invalidi, eli ei voimassa.

Joka tapauksessa kaikki salasanat ja muut pitäisi jättää johonkin selvään paikkaan, että jälkikasvu osaa sitten avata masiinat.

Kaikki ovat kumminkin kuulleet siitä, että ihmisten valokuvia virtaa salasanojen lävitse mainoksiin ja herraties mihin käyttöön, koska niitä on niin julmetusti ja koska riippuu aina maasta missä "palvelu" on se, mikä se laki on.

Meillä ei taida olla maailmankattavia lakeja? Yhdistyneet kansakunnat? Euroopan unioni? Eivät taida kelvata.

Valto Ensio kirjoitti...

Ripsa

Näyttää siltä, että blogienpitäjille Google/blogger on järjestänyt tässä ns. pienen präntin ansan.

Eli kun olemme perustaneet blogin, emme ole lukeneet ehtoja ja varsinkaan sitä viimeisintä, pienellä painettua, jossa tästä "1 Gigan ilmaisesta tallennustilasta" on ilmoitettu. Ja ylipäätään, niin kuin minä, etä ne muuanne kuin tämän blogin asetuksiin tallentuvat; muka joku "picasa-galleria". Bah!

Joten kaikki, jotka tämän rajan ylittävät, joutuvat jatkossa maksamaan.

Mikäänhän markkinoiden hallitsemassa maailmassa ei ilmaista ole, käsitän sen kyllä, mutta taitaa se Google kyllä rahantahkoamisen muutenkin osata kuin pieniä kiusaamalla, ja koskaanhan niiden reppu ei siitä täyty.

Sitä paitsi epäilen vahvasti, että jos nyt joku kuvantallennustila maksaa vaikkapa sen 3 dollaria kuukaudessa niin vuoden päästä se on 6 taalaa ja kahden vuoden päästä 60.

Ja minä kun en näistä tekijänoikeuksista paskaakaan välitä. Huttua myyvät kaikilla markkinoilla niin laulajat, kaikenmaailman teksitintirskuttelijat kuin videoidenkin västääjät, että helvettiäkö tuosta. Väitän, että Suomen Kuvalehdessäkin olevista teksteistä ja valokuvista joista ihmisille maksetaan, joutaisi jokaisesta lehdestä pois puolet eikä meidän sivistyksellinen tasomme siitään laskisi. Ja kaikki mainoksiin uhrattava hirvittävä ripulipaska kaikkialta...

Omatkin kuvani, hah, en paljon piittaa missä kulkevat kun niistä ei alunperinkään koskaan ole odotettavissa palkkioita (lukeepa nyt blogini ohessa siitä mitä kieltoa merkitsevää tahansa).

Eihän ihmiset, maisemat, talot/tavarat, liikennemerkit, kivet, betoniporsaat, tienvarsien roskat ja kuolleet eläimet jne. jne. jne., joista kuvia räpsin ole omaisuuttani. Vain päässäni sillä hetkellä liikahtaneen ajatuksen verran on omaa, joka voisi kuulua vaikkapa näin: "Ohhoh, onpas siinä... otanpas kuvan."

Siis se oivallus on minun ja kuka siitä nyt maksamaan tai miksi siitä muille maksamaan kun saman voi oivaltaa itsekin?

Menkööt vaan digi-ihmiset pilviensä reunalta pissille; omaan niskaan se vain sataa kun aika koittaa.

meri kirjoitti...

tiedän olevani melkoinen pikkuhitler tässä asiassa, mutta en todellakaan käsitä ihmisten vimmaa säilyttää, arkistoida, varmuuskopioida ja pilvipalveluttaa erilaisia juttuja. touhusta tulee mieleen se todella ahdistava tositv-ohjelma pakkomieleteisistä himohamstraajista.

jos ette ole sitä nähneet, niin se kertoo ihmisistä, jotka eivät raas­ki heit­tää mi­tään pois. jossain vaiheessa on sitten oven takana kyynelehtiviä omaisia ja terapeutteja nenäliinojen kanssa. takapihalle tilattu jätteenkuljetusfirma lapioi kuolleita kissoja ja kahvipurkkeihin säilöttyä virtsaa heittolavoille tuntikausia, ja hamstraaja yrittää pitää kiinni jostakin kapisesta pehmolelusta tai munakellosta. lopputulos: hamstraaja luopuu yhdestä rikkinäisestä energiansäästölampusta ja katsoja tuntee myötähäpeää ihmislajin idioottimaisuudesta. plus että hamstraajan hamstraus jatkuu hamaan maailman tappiin.

ihmettelen myös ihmisiä, jotka vaivautuvat alennusten perässä ulkomaille asti hakemaan tavaraa, jota saa läheltäkin. olen liian ahdaskatseinen tajutakseni, mikä taloudellinen logiikka on vaikkapa suomalaisten viinaturismissa tallinnaan.

mikä siinä minua rassaa? varmaankin lapsuuden traumat.

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

"pikkuhitler" ...hmmm.

Kun Intian valtameren pohjassa mannerlaatat jyrskähtivät seläkkäin, kiehahti iso kattila ylitse ja tappoi yli 200 tuhatta ihmistä, ja kai siinä muutakin hengittämällä elämänsä säilyttäviä olioita meni, mutta on se huuhdellut ihmisen keräämää tavaraakin aikatavalla syvyyksiinsä ja rannoille ajelehtimaan.

Nyt, kuusi vuotta myöhemmin tavaraläjät ovat Thaimaankin kujilla samat, ehkä jopa valtavammat. Ja saivatpahan taas kaiken kaupustelijat markkinatoreilleen tilaa joutavalle krääsälleen.

Olihan se melkoista seurattavaa Japaninkin katastrofi kun laivaa, autoa, taloa ja siltaa lähti aaltojen mukaan kuin tulitikkuaskeja olisivat olleet. Eikä ole tainnut kukaan hirveästi surra itse tavaran perään jos on henkikulta säilynyt.

Edelläolevilla muisteluksilla haen ajatuksellista ulottuvuutta siihen, kuinka meidän välillä pitäisi antaa "tsunamin" tulla kotinurkkiinkin ja pyyhkäistä tarpeeton huithemmettiin.

Mutta myös tavaravuorien ennaltaehkäisyä voisi kansallisestikin ajatella suoritettavaksi. Esimerkiksi tarpeettoman tavaran valmistaminen ja mainostaminen pantava kriminalisointilistalle.

Ja jokainen tietää kyllä, mikä todellisen elämän kannalta on tarpeetonta, mutta lotkauttaako kukaan korvaansakaan kun se tuntuu niin mukavalta, se "shoppaaminen".

Riku Riemu kirjoitti...

Linkolan haastattelun minäkin luin. Päällimmäiseksi siitä jäi kuvansa, jossa oli nuorekkaan ja vahvavoimaisen näköinen. Taitaa ruokavaliolla ja elintavoilla olla merkitystä!

Ihmisystävähän se on, shokkipuheillaan on halunut herätellä siihen, että on tosi kysymyksessä.

Minua nauratti, kun kehui Helsinkiläisessä puistossa olevan parempaa metsää kuin jossain muualla. On niissä toki niitä Linkolan tykkäämiä ikivanhoja ja isoja puita, joita todentotta aika vähän varsinaisissa metsissä on.

Valto Ensio kirjoitti...

Riku

Katopas tämä nuotiopiiri ohjelma, jossa myös Raimo Sailas on melkein Linkolan linjoilla: http://areena.yle.fi/tv/446362

Minua pisti korvaan se, että vasta nyt, kun ilmastonmuutoksesta yms. ovat arvovaltaiset yliopistomiehet ja tutkijat alkaneet raportoida, voi nöyrtyä hänenkin kaltaisensa jotain myöntämään.

Sanoit tässä alkaneesi perehtyä myös Erno Paasilinnan kirjoituksiin. Kauppamiehet isänmaan asialla-kirjassa on mainioita kirjoituksia koskien myös luontoa. Mm. Joko Lappi on loppu? ja kirjan nimenäkin oleva kirjoitus Kauppamiehet isänmaan asialla.

Kyllä niissä on viestiä aikalailla kylliksi kaikille kauppamiehille, vaikka ne kai viimeksi korvaansa sellaiselle kallistavat.