maanantai 21. lokakuuta 2013

21.10.1958


Sydämessäni on kirveltävä roska.
Menen syntymäpäiväkseni metsään.
Sieltä kai tuon kipeäni syntymälahjaksi sain, siksi sieltä myös hoitoa siihen pyydän.

6 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Metsänväki on kivaa, mutta jos se sen pään ottaa, niin se äksyilee ja pilailee. Peittää polun ettet yhtäkkiä sitä näekään.

Pahin on metsänpeitto.

Kyllä sä ootki nuari viä. Osanottoni!

Anonyymi kirjoitti...

valto

terveisiä täältä itäisestä korvesta. lokakuinen metsä ympärillä on pimeä ja kylmä. lisään puita tuvan uunin pesään. tuvan seinällä on lehdistä saksittuja sarjakuvia ja pilapiirroksia, mm. kari suomalaisen näkemys luonnonsuojelijoista lapsina ja aikuisina. tiskialtaassa on paistinpannu ja lautanen. vesi juoksee sisälle vain kantaen. vintiltä voi penkoa vuosikerran itseä vanhempaa aikakauslehteä, voi vajota sohvaan ja välillä käydä viskomassa klapia saunan pesään.

aika metsässä ei petä koskaan. sen huomaaminen on hieno hetki. sitä tajuaa tyhjentävästi sen, että tässä on kaikki. vapautta on olla vaatimatta ja sitä on myös jättää vastaamatta vaatimuksiin.

minulla on joitakin ihmisiä, joita ajattelen omina johtotähtinäni. sinä olet yksi sellainen. haluan onnitella sinua laulamalla yhden ruusun ja vakuudeksi vielä päälle karjalan kunnaat.

t. meri

Valto Ensio kirjoitti...

Ripsa

Tiijä siitä metsänväen kivuudesta, äksyilyistä tai pilailuista. Ei ne ainakaan asiaa näiltä kanteilta ryhdy ajattelemaan; eivät "ajattele" siis lainkaan. Ne ovat vain, elävät ja kuolevat surua tuntematta.

Miksi metsänpeitto on pahin?

Kiitos "osanotosta". Selevisin jälleen, minäkin.

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

"Itäinen korpi"?

Itäistä pituutta ja ties mitä leveyttä se Unimäki myös jossain vaiheessa oli. Siellä siis olin 2 pv. Kuutamolla. Hieman kylmässä mökissäni joka vasta, kun pois läksin, alkoi olla lämmin (= +13).

Ai perhana. Luin uudestaan tuon kommenttisi ja veden juoksemisesta muistin, että kaivonkannen väliin unohdin kumimaton laittaa takaisin. Kansi on betonia ja toista betonia vasten niin se tarvitsee sen kumin tiivisteeksi ettei mene roskat kaivoon eikä jäädy ne kannet toisiaan vasten...

Minä olen huono johtotähti ainakin omasta mielestäni. En kovin luotettava enkä kovin vahva. Minut saa elämä hyvin helposti polvilleen.

Kiitos lauluruususta ja karjalankunnaista silti. Tai juuri siksi.

Että jaksaisin polviltani taas nousta...

Anonyymi kirjoitti...

tutkiva englantilainen radiotoimittaja sanoi viime viikolla, että syntymäpäivien lähestyminen on miehille vaarallisempaa kuin naisille. miehillä kuolleisuus kohoaa yhden viikon aikana ennen syntymäpäivää. syntymäpäivän jälkeen miesten kuolleisuus palaa tavanmukaiseksi. miehet ahdistuvat syntymäpäivän lähestyessä, koska kaikista ei voi tulla johtokunnan puheenjohtajia ja siksi syntymäpäivä muistuttaa miestä toteutumattomista toiveista.

nämä muutokset ovat kuitenkin niin pieniä, ettei miesten - sinun varsinkaan - tarvitse niiden takia huolestua.

ruts t. meri

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

Tutkivan englantilaisen toimittajan tutkinnan tulokset varmaankin pitävät paikkansa.

Siis muutokset ovat "pieniä ja huomaamattomia"; iän mukanaan tuomia ja siis luonnollisia kuin solujen kuoleminen 20. ikävuodesta alkaen.

Miehelle iäkkäänä saadut lapset ehkä auttavat jaksamaan paremmin jos velvollisuudentunne, empatiakyky ja myös emotionaalisuus muillakin tasoilla säilyvät, elikä kaikinpuolisen jaksamisen voimat riittävät, viriliteetti. Ja jos lasten äidin kanssa välit pysyisivät siedettävinä.

Talouden tasapaino olisi myös hyvästä, mutta...

Johonkin täällä kompastutaan, aina.