perjantai 18. lokakuuta 2013

Istuu metsässä Sinikka ja tuuli käy hänen ylitsensä

Valkoinen pipopompula.

Musta neulerantu.

Keltainen salamakuvio.

Musta salamakuvio.

Vielä yksi keltainen, sitten musta ja taitteessa ohuenohut punainen luiru.

Korville laskeutuvat mustakeltaiset läpät ja leuan alla musta punenauha nätillä solmulla. Tupsut nauhojen päissä.


Tummanpunainen, turkisreunainen huppu.

Huppu kiinni villakangastakissa ja takin helmaa kiertämässä musta resori.

Etumuksen tuulilieve poronsarviluisilla napeilla napitettu.

Hupun reunasta esille pujahtavat nahkanarujen päät.

Hihojensuissakin resorit ja oikeassa olassa nalleheijastin.

Käsissä harmajat villakintaat.


Hyvät ja pahat tuulet, tihkuiset sateet ja räntäiset lumet ulkopuolelle jättävät reisitaskuhousut hoikkien jalkojen suojana; väri niiden niin musta on. Ruskeat maiharit kenkinä.


Vilhakka tuulenpoikanen sujaltaa lännestä käsin, puiden lomasta imettelee. Pyörteilee loivassa maaston jontkassa, nousee painaumasta  haavan monenkirjavaa lehteä muassaan. Värikäs, pyörivä kieppi laskeutuu pian lahokantomättäälle limiläjäksi. Huokaisten vire jatkaa matkaansa. Soljahtaa kuin salaa kilpikaarnaiseen petäjään selkäänsä nojaavan istujan hiussuortuvalle, siirtyy pisamaiselle poskelle, kuivattaa somasti terävöityvän nenänvarren kylmänkyyneltä, ja silmäripsiä taivuttaen hyväilee toisenkin pisamaposken.


S
inikka havahtuu, hymyilee. Muistaa äidin viileänlempeän käden.


Tuulenpuuska jatkaa matkaansa, ajaa hetken takaa oravan pörröhäntää aarnipuiden kuivilla alaoksilla, kyllästyy, piukahtaa kaarnakarstaa kuusenkyljestä ravisuttaen puiden lomasta sinisen taivaan alle. Mäkisen aukean ylitse puhallettuaan, syöksyy kierteellä alas ja kuin kujeillakseen tekee muutaman vihurinpärskeen lammenpintaan. Taivallettuaan laaksojen, harjanteiden, kylien ja kaupunkien ylitse laskeutuu kaukana taas.


Pian vilhakka tuulenpoikanen lempeilee toisessa paikassa toiselle metsän tytölle, tai kaupungin lapselle. Vie ehkä terveiset jonkun äidille leikkikentän reunamalle.

5 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Tämä taitaa olla sellaista runoproosaa tai proosarunoa. Nimi voisi olla "Syksyn tyttö" tai "Syksyn ikävä". Mutta mikäs on syksyllä ollessa, enää puoli vuotta ja kelit alkavat vähän helpottamaan!

Valto Ensio kirjoitti...

Riku

Koetas arvata uudelleen mitä lajia yritän. Siksi otsikkoakin muutin jo toistamiseen tarkoitukseni suuntaan.

Ehkä olen epäonnistunut vaikka ei kai se proosaruno-runoproosakaan kaukana ole.

Riku Riemu kirjoitti...

Jostain syystä minut tämä vehje heitti tuossa anonyymiksi. - Riku

Riku Riemu kirjoitti...

Ja nyt siirsi roskapostiin, sinne kai se kuuluikin. En ole tyylilajien asiantuntija enkä sellaista halua edes esittää, mutta kyllä minä surua tekstistä luin, suurempaa kuin syksy.

Valto Ensio kirjoitti...

Riku

Toimiihan se sitten; tekstini siis.

Jos tästä Napikselle lähtis. Humpalle.