tiistai 11. joulukuuta 2012

Luukkuun


11.12 uamuyöstä

Unessa minulla oli viiden kilon painoinen syöpäkasvain mahassa kuin Joukolla Kempeleessä. Kuolin siihen. Tuli pimeys. Tyhjää, ei mitään. Heräsin istuiltani siihen, kun löin pääni kirjahyllyn reunaan sille kohdalle, jossa ovat Kielenhuollon käsikirjasta lähtien muutamat suomen kieleen liittyvät tietojätit. Niin, ja ohuena piikkinä Veijo Meri valkoisena Lasiankeriaana.

Otin viimeksi mainitun käteeni ja summassa luin unenpöpperöisin silmin:

"On oikeus syntyä sukupolveen,
joka saa nähdä maailmanlopun.
Sitä sukupolvea, joka näki
maailman synnyn, ei ole ollut.
Välissä maailman historiaa
sadankymmenen polven ajalta,
runous, filosofia ja sotatiede.
Meille ne korvaa maailmanloppu.
Valokuvat jo haalistuvat,
paperit murentuvat tomuksi,
arkistot tuuletetaan pellolle
ja albumit liimautuvat möykyiksi.
Säästöt pankista vie kulutus.
Kulutamme, olemme kuluttajia.
Kansakin kuluu ja vanhenee
ja vaihtaa luitansa metalliin.

Tämä maailmanloppu on hidas
kuin vanhan ihmisen ajatus
tai hänet surmaava tauti.
Ei kellään ollut unelmia,
ei nuorena eikä myöhemmin.
Oli terveyttä ja kiimaa.
Oli helvetin paljon työtä
ja voittoja joita juhlittiin
ja tappion rauhaa kuin Kailaalla
joka tuskalla huumasi itsensä
ja meidät. Kaikki on helvetin hyvin."

Mitäpä tähän olisi lisättävää.

Mutta kun kerran heräsin, laitan tänään 11 vuotta täyttävän "Lapinpoikani" kunniaksi ainakin 111. kerran uunipuuron jälleen hautumaan. Enkä ikinä muista hänen äitiään näissä yhteyksissä ikävällä tavalla: Äiti on lapsille Äiti! Riidat johtuvat aina muista asioista; aikuisten suunnattomasta typeryydestä!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

valto

kun näitä sinun luukkujasi luen, huomaan paljon tinkimättömyyttä. olet kuin rodinin ajattelija, jonka selkä painuu köyryyn suurten ajatusten painosta. olet lyyrinen vakavikko. leuka vasten rystysiä pohdit ihmisen moraalista pelivaraa nykymaailmassa.

pessimistinen näkemyksesi saattaisi antaa aihetta peitsentaittoon. ei kuitenkaan minussa, sillä kadehdin sinua. minä kun en osaa olla noin itsetuntoinen, sillä minuuteni solahtaa helposti pois; olen viisas viisaiden seurassa, tylsä tylsien ja hävinnyt hävinneiden. minuuteni väpättää kuin tuuliviiri navakassa tuulessa.

ihailen tapaasi, jolla mustanpuhuvasti ironisoit nykyisen tietoyhteiskunnan sokeutta tiedolle. ihminen näkee ympärillään vain lukemattoman määrän eri tapahtumia, mutta ei löydä niiden perusykseyttä, jolloin kaikki samanaikainen muuttuu hänelle sitten myös samantekeväksi.

mutta vaikka elämä häviää rahalle, luonto ihmiselle, niin jotenkin olisi vain kyettävä iloon. muuten mistään ei tulee enää yhtään mitään. muistetaan se.

Ripsa kirjoitti...

Valto:
oikeastaan tässä oli helvetin hyvä postaus pimeään aikaan. Tosihyvä.

Sinulla on paljon noita suomalaisia kirjoja, joista näyttää löytyvän vastaus vähän kaikkeen.

Eli siis vatsasi on kipeä.Se taas aiheuttaa huonosti nukuttuja öitä. Ja kun vatsa on oikeasti kipeä ja herättää, niin aivot tekevät kipeydestä jotain dramaattista. Syöpä! Olet varmasti lukenut jostain että mahasyöpä tulee hiipien ja tappaa!

Veijo Meri päättää että kaikki on helvetin hyvin. Yritin kuunnella äsken ennen kauppaan menoa mitä uutisissa oli. En muuten muista yhtään mitään. Ai joo: kuntien talous voi helvetin hyvin. Hallitus on valehdellut: ei Suomi ole vararikon partaalla.

Mutta uimahallin kahvilassa oli Vasabladet alassuin ja luin siitä ympäristöministerin sanoman, että Kito-sopimus hädintuskin pysyi Dohassa voimassa.

Sitten katselin kun lapset hyppivät tosikorkealta alas altaaseen. Minä en ikinä nuorena uskaltanut, koska joku uskotteli minulle, että jos läsähdän mahalleni niin maha halkeaa.

Muistan silloin ajatelleeni kyllä että eihän siellä mitään ole kun en ole syönyt, mutta tulin ajatelleeksi miltä pari ketunleipää näyttäisivät.

Facebookissa oli jonkun iltalehden kuva Kampin kappelista. Sen ulkopuolella oli kettu. Kuulemma oli hyvinvoivan näköinen. Tämä oli tänä aamuna.

Mutta mun mielestä kettu ei kovin hyvin voi voida, jos se tulee kristillisen kappelin eteen. Sulla on väärä suunta, kettu!

Tuli Kaltio, jota voi ruveta tavailemaan. Jatka luukkutohinaasi, Valto!

Valto-Ensio kirjoitti...

Meri

Miettiä piti tätä "rodinin ajattelijaa". No, Wikissähän oli patsaasta ihan kuva ei paljoa eroa Aleksis Kivestä se.

Monasti kyllä istahdin kannonnokkaan ennen armeijaa metsurina ollessanikin ja ajattelin, että en oikein noita puita kaatamaan kyllä sovellu. Silloin minulla ei ehkä ollut hajuakaan, mistä sisälläni oleva jokin "juttu" johtui, mutta hyvin usein ajatukseni olivat alakulosia.

En nyt sanoisi, että tiedän vieläkään, mutta hajulla ehkä olen.

Muutahan en osaa itsestni sanoakaan, että kaipa ne laillasi näkyy muillekin nuista tekstiyrityksistäni.

Kyllä minä iloonkin yllän. Sitä tosiaan tyrkkäävät lapset minuun väkisin joka päivä, vaikka huoltakin toisinaan enemmän.

Tänään esimerkiksi G piirsi paperille touhuissaan lampaan, jolla oli kaikki jalat menneet kivikossa poikki ja ne oli pitänyt kääriä siteisiin. Sitten se, siis hän, kysyi, miten kirjoitetaan "Bäää"? Kerroin, mitkä kirjaimet ja hän kirjoitti BÄÄÄÄÄÄ! Sitten G halusi seuraavaksi tietää, kuinka kirjoitetaan Äääk, kerihtimet! Kerroin kirjain kirjaimelta, ja hän kirjoitti sen paperille.

Sitten poika haki kerihtimet jotka minulla on täällä työhuonessa, ja tarkkaan mallia katsoen piirsi ne uhkaavasti lampaan päälle.

Siinä tarina ja ihan itsensä kehittelemä.

Eikö tämä ole iloista suurimpia?

Ja olihan meillä juhlantynkääkin jo (la varsinaisesti) kun Elias täytti 11. Sai myös maantiedon kokeista poika kympin kun teki esseen Puolasta valtiona.

Ja vähän on sopua Puutarhurinkin kanssa ilmassa. Peskukonekin saatiin kuntoon, ei ollut mennyt kuin hiilet sen sähkömoottorista.

Mutta mahatauti vain vääntää...

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa

Lievällä ironialla olen minäkin Kioton sopimusmylläkkää seurannut. Jo tämä, että saastemääriä kuutioivat ja laittavat niille hinnan, on enemmän kuin Sokean Reetan touhuja. Mutta kai niille perkeleen kasvottomille markkinavoimille, on puhuttava markkinoiden kielillä. Huutaa ja vitsailla kuin Rukkas Antti Kuopion Tammmimarkkinoilla: "Ilimastokaappa se se on joka jyllevää! Ostakee tuosta nippu ilimastorukkasia, niin kyllä se siitä.."

Suht vaatimattomassa kirjahyllyssäni on enimmäkseen suomalaisia kirjailijoita ja niistä muutamat jatkuvasti luennan ja toiston alla. Sanotaanko että Jerzy Lecistä Samuli Paroseen on suurin mieltymykseni joskin viime aikoina olen taas löytänyt romaanitkin mukaan. Tuo Pulkkisen pesäpuu on aika lailla... en osaa kunnolla ilmaista mitä se on. Se on samalla tuttua, mutta myös kamalan vierasta, tai siinä paljastetaan vieras vieraaksi ja tuttu tutuksi niin kipein keinoin, että... äsh, en ole kirjallisuuskriitikko.

Maanantain Hesarista kannattaa lukea Reetta Meriläisen kolumni etusivulta... katonpa, näkyykö se myös nettilehessä... joo, näkyy:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Joulurauhaa+kuurosotaan/a1355149379406

Tätä olen myös miettinyt, kun on otettu pöydälle kysymys palkkojen alentamisesta, että mitenkä se onnistuu kun on systeemit kuitenkin rinta rinnan kulkeneet rahanarvoa alentavassa tahdissa: On nostettu palkkoja ja kohta hintoja, ja taas palkkoja ja heti perään hintoja.

Siis millä matematiikalla sitten selviävät palkannauttijat vuoksristaan, veloistaan, kauppalaskuistaan jo nekin eivät laske samassa suhteessa?

Minulla on onneton matikkapää, mutta hölmöläisen akan peiton jatkamiselta tuollaiset puheet kuulostavat.

Niin, ja kuinka ne senkin selittävät hyväksyttävästi, että esimerkiksi Helsingin kaupunginjohtaja Pajusen palkkaa nostetaan 10 prosentilla samaan aikaan kun duunareille ehdotetaan palkanalennusta?

Minusta pitäisi koko maailma pysäyttää muutamaksi vuodeksi ja syödä tätä, mitä jo läjä päin on.