Lastenkasvatusreseptit ovat hintoihinsa tulleet, mutta niidenkään mukaan ei lapsia osata enää kasvattaa.Syynä nimenomaan se, ettei lapsia enää hoivata, vaan niitä aletaan kouluttaa yhteiskunnan myllynkivien jauhintarpeiksi jo munasolun jakautumisvaiheessa.
Vauvauintiin- jumppaan ja -hierontaanhan mukulat on vietävä suoraan synnytyslaitokselta! Syntymää edeltävinä viikkoina on niille jo tervetuliaisfanfaareiksi soitettu kohdunkalvojen lävitse Mozartia, että aivot alkaisivat pähkäillä maailmanmenoa ennen kuin ovat edes maailmaa nähneetkään.
Sitten aloitetaan repiminen päivähoitoon juuri, kun tissistä vieroitettu on. Ja aina parempi mitä aikaisemmin imettäminen saadaan loppumaan, etteivät äidin ennen niin töräkän terhakasti töröttäneet maitorauhaspussit vain alkaisi läpsymään kylkiluita vasten.
Kikkeliskokkelis lapsen tarpeista kunhan vain nännien terhakkuus ja urakehitys eivät pääse vaurioitumaan.
Mitähän äitivainajani, aikanaan kymmenen lapsen emo, päivän teemaan tuumaisi? Ja miljardit muut manan majoille menneet, vaikeissa oloissa suvunjatkamisoperaationsa suorittaneet maamot.Tämä alituinen kitinä selkeästi toimivassa demokratiassa, selvän asian kanssa käy hermoilleni. Itse käyn isänä toista kierrosta lävitse lastenkasvattamisen haasteita. Minulle on aivan selvää, kuinka lasten kanssa pitää toimia. Ohjeet ovat takaraivoa myöten sisäistettyinä.
Vauva tarvitsee äidin tissiä ja hyväilyä, isän syliä, paapomista, lepertelyä, pyllynpesuja, syöttämistä, juottamista, kylvettelyjä, sairauksien hoidoista huolehtimista, valvomista kun vauvaa yöllä itkettää, ulkoilua, rutiineja eikä mitään muuta, kuin loputtomanatuntuisesti aikaa ja hermoja niin kauan kuin vauva on kauhanvarrenmittainen.
Eikä missään nimessä päivähoitoon pitkäksi aikaa alle kolmivuotiaana! Mieluummin, jos isä tai äiti voisi hoitaa lasta kouluikäiseksi saakka.
Tämä on tajunnassani kuultavan kirkkaan selkeää kuin syksyisen muikun muoto jääriitteisen veneen pohjalla lokakuussa.
Tarpeet lapsen päivähoidon varhain aloittamiseen tulee aivan jonkun muun intresseistä. Ei lapsen itsensä.
Tämä kitinä jatkuukin tulevaisuudessa kauas eläkeikään saakka, jonka koittamisen ajankohtaa ollaan siirtämässä. Sekin vain siksi, että viimeisetkin ihmismehut markkinatalouden kassavirroiksi muuttuisivat.
2 kommenttia:
Toisella kasvatuskierroksellani viimeistään olen tullut kanssasi samoihin aatoksiin - vanhemman rakkaus on lapselle se tärkein mitä miellä on antaa ja sitä voimme jakaa vain jakamalla aikamme heidän kanssaan - laatuaika ei riitä siihen, ei se että se huikataan kerran päivässä nukkumaan mennessä ääneen:)
Työelämän joustoja perään vielä kouluikäisten lasten vanhemmille, joskus jotkut lapset tarvitsevat vanhempia enemmän kuin toiset.
Tulin tuolta ikkunaiineksen luota hyvän kommenttisi perässä katsomaan mitä muuta täältä löytyy...
Herranjestas ja anteeksi Inkivääri!
Olen käynyt katselemassa hienoja valokuvia blogissasi ja nyt, kun itseriittoisuudessani omia raapustelujani selasin, hoksasin, etten jostain syystä reagoinut kommentiisi viime maaliskuussa omalla vastauksellani.
Siitähän olisi voinut dialogi syntyä!
Mutta selitykset sikseen.
Sinä osaat valokuvata. Millaisilla vehkeillä harrastat sen lajin luovuuttasi?
Lähetä kommentti